Kohti parempaa vapautta - sisäisten ristiriitojen psykologiasta

Tervetuloa lukemaan Psykologin saralla -blogia! Ensimmäiseksi aiheeksi valikoitui mielen sisäiset ristiriidat - mitä ne ovat, miten ne vaikuttavat elämäämme ja miten niistä voi vapautua? Aihe on tärkeä, sillä usein psyykkisen ahdingon taustalla on enemmän tai vähemmän tunnistettu ja jännitteinen sisäinen ristiriita.

Tämän kirjoituksen tavoitteena on auttaa lukijaa tunnistamaan tyypillisimpiä sisäisiä ristiriitoja ja käsittämään niiden laajemmat vaikutukset sille, miten koemme itsemme ja miten toimimme ihmissuhteissamme. Kun opimme tunnistamaan ja ymmärtämään paremmin oman mielen ristiriitoja, meille kehittyy myös uusia mahdollisuuksia vaikuttaa elämäämme, ihmissuhteisiimme ja hyvinvointiimme.

Mikä on sisäinen ristiriita?

Ihmisen mielen monitahoisuus sekä ihana ja kamala kompleksisuus ovat hedelmällinen kasvualusta sisäisille ristiriidoille. Ristiriitaa voidaan kuvata eräänlaisena riitasointuna harmoniaan pyrkivässä mielessämme, kun kaksi vastakkaista totuutta koetaan yhtäaikaisesti. Sisäisessä ristiriidassa meissä herään useansuuntaisia tunteita ja ajatuksia jotakin asiaa kohtaan. Klassisin ja kulttuurisesti ehkä kuvatuin ristiriita on rakkauden ja vihan samanaikainen kohdistuminen tiettyyn henkilöön.

Useimmiten sisäinen ristiriita linkittyy tiiviisti niin kognitiivisiin, emotionaalisiin kuin sosiaalisiin puoliimme. Sisäisessä ristiriidassa jokin tietty asia, esimerkiksi tulevaisuus, kumppanimme tai suhde itseemme, herättää meissä samanaikaisesti vastakkaisia ajatuksia, tunteita ja tarpeita. Vastakkaisuus herättää sisäistä jännitettä ja sekä tarvetta ratkaista tämä jännite. Esimerkiksi, kun me samanaikaisesti ajattelemme, että vain täydellisyys on hyväksyttävää ja koemme itsemme riittämättömänä ja huonona, olemme itsearvostustamme ja -luottamustamme horjuttavan ristiriidan äärellä. Vastaavasti kun huomamme tarvitsevamme toisen läheisyyttä ja hyväksyntää ja samalla pelkäämme tulevamme torjutuksi, joudumme jyrkkään tienhaaraan, jossa oikealta tuntuvan suunnan valinta vaikeutuu. Kun haluamme vastata muiden odotuksiin ja toiveisiin, mutta huomaamme että se, mitä muut meiltä odottaa ei ole sitä, mitä me todella haluamme, kohtaamme ristiriidan. Tämä ristiriita jättää meidät jännitteiseen tilaan, jossa vastakkain ovat omat tarpeet ja toisten tarpeet.

Toisinaan ristiriita voi olla jännittävä ja kiehtova kokemus ja motivoiva ongelma ratkaistavaksi. Useimmiten ristiriita tuottaa kuitenkin epämukavuuden tunnetta ja äärimmillään se voi johtaa elämää rajoittavaan ahdinkoon ja psyykkiseen oireiluun. Tällöin sisäinen ristiriita horjuttaa psyykkistä tasapainoamme ja estää meitä toimimasta täyden potentiaalimme mukaisesti. Ristiriita pääsee kuihduttamaan meiltä sisältäpäin, valtaa tilaa elinvoimaisuudelta ja vapaudelta jättäen tunkkaisen, ahtaalla olevan ja näköalattoman olon.

Mistä tunnistaa sisäisen ristiriidan?

Kohtaamme sisäisiä ristiriitoja useita kertoja päivässä, osaa emme edes huomaa ja osaa ei vain voi olla huomaamatta.  Haluaisimme kuntoilla tai lukea kirjoja enemmän, mutta silti valitsemme sohvan ja somen. Toivoisimme näkevämme ystäviämme enemmän mutta samalla jätämme kutsuja välistä tai emme vastaa yhteydenottoihin. Haluaisimme tulla kokonaisena nähdyksi ja arvostetuksi ja samalla haluamme kontrolloida, minkälaisen mielikuvan toisessa herätämme.

Ristiriidan tunnistaa siitä, että suhde johonkin asiaan on samanaikaisesti sekä ihana että kamala, lähestyttävä ja vältettävä, kiinnostava ja pelottava, tunnistettu ja torjuttu. Yksinkertaisimmillaan ristiriidassa on kyse siitä, että samanaikaisesti sekä tarvitsemme ja emme tarvitse jotakin asiaa pysyäksemme psyykkisesti ennustettavassa, vakaassa ja tyydyttävässä tilassa.

Joissain tapauksissa hahmotamme mielen sisäisen ristiriidan selkeästi, kun huomaamme kahden vastakkaisen ajatuksen, tunteen tai tarpeen kilpailevan tilasta mielessämme ja toiminnassamme, mutta emme tiedä, miten ratkaista asiaa. Esimerkiksi, ottaako riski, ja lähteä uuteen ja tuntemattomaan työpaikkaan vai jatkaako ennakoitavassa mutta epätyydyttävässä työpaikassa on ristiriita, jonka moni meistä elämänsä aikana kohtaa ja ratkaisee.

Joskus tunnistamme vain sisäisen ristiriidan herättämän psyykkisen ahdingon, kuten ahdistuneisuuden, alakuloisuuden, kiukun, paniikin tai päätöksenteon vaikeuden ja lamaantuneisuuden. Kun meiltä kysytään, mitä ahdistuksen taustalla on, emme välttämättä osaa tähän vastata.

Miksi ristiriitojen tiedostaminen on tärkeää?

Parempi tietoisuus omista ristiriidoistamme ei tee meistä ristiriitojemme vankeja vaan päinvastoin. Tunnistaminen antaa vapautta tehdä viisaampia valintoja sekä avartaa liikkuvuuttamme omassa mielessämme, ihmissuhteissamme ja maailmassa.

Jokaisella meistä on opitut keinomme ja tapamme, joiden avulla pyrimme selviämään sisäisen ristiriidan tuottaman jännitteen kanssa. Juuri tyylimme selviytyä jännitteen kanssa vaikuttavat siihen, kuinka hyvin huomaamme ja tiedostamme taustalla vaikuttavan sisäisen ristiriidan. Mitä voimakkaampi ja jäykempi selviytymiskeino on kyseessä, sitä enemmän se sitoo psyykkisiä voimavarojamme. Lisäksi se saattaa ohjata meitä elämään elämää, joka ei ole todellisten tarpeittemme ja toiveittemme mukaista. Eriydymme irti siitä, keitä todellisuudessa olemme.

Usein mitä sietämättömämpi ristiriita on, sitä suurempi on tarpeemme suojautua siltä. Saatamme esimerkiksi jättää huomioimatta sen puolen ristiriidasta, joka ei sovi yhteen vallitsevan minäkäsityksemme tai ydinuskomustemme kanssa. Esimerkiksi tarve saada tukea ja apua muilta silloin, kun omat voimavarat on ehtymässä saatetaan sivuuttaa, jos se on ristiriidassa "minä pärjään itse" -uskomuksen kanssa. Oman tarvitsevuuden sivuuttaminen saattaa hetkellisesti vähentää ristiriitaista oloa, mutta pidemmän päälle mielen voi täyttää epämääräinen ja ahdistava tunne siitä, että kaikki omassa elämässä ei ole kohdillaan ja ikään kuin jotain puuttuisiö

Sisäiset ristiriidat syntyvät ja näkyvät ihmissuhteissamme

Sosiaalisten suhteiden merkittävä asema tunne-elämässämme sekä ajatustemme ja uskomustemme muodostumisessa ja käyttäytymisessämme ei ole kenenkään valinta, vaan se on ihmislajille synnynnäisesti ja biologispohjaisesti määrittyvä ominaisuus. Neurojärjestelmämme ohjaa meitä hakemaan yhteyttä toiseen ihmiseen syntymästämme lähtien. Kehittyessämme tärkeistä ihmissuhteistamme tulee tapa jäsentää tietoa itsestämme ja tietoa maailmasta - mikä hoitajaa pelottaa, se pelotta lastakin ja se miten hoitaja katsoo lasta, samalla lailla alkaa lapsi katsoa itseään.  

Ensimmäiset ihmissuhdekokemuksemme toimivat rakennusalustana käsityksillemme siitä, minkälainen minä olen, minkälaisia muut ovat ja minkälainen paikka maailma on. Vastaukset kysymyksiin, miten minä tulen hyväksytyksi ja rakastetuksi ja miten voin asioihin vaikuttaa, rakentuvat siinä sosiaalisessa yhteisössä, eli perheessämme, johon synnymme. Näemme ja koemme päivittäin, miten meille elintärkeät toiset, usein vanhemmat, suhtautuvat tunteisiimme, tarpeisiimme ja toimintaamme. Saammeko tukea ja läsnäoloa vaikeimpienkin tunteiden ilmetessä vai tulemmeko aktiivisesti tai passiivisesti torjutuiksi ja kritisoiduiksi? Näistä toistuvista kokemuksista alkaa muodostua sisäistyksiä siitä, minkälaiset tunteet, tarpeet ja ajatukset ovat sallittuja - eli ydinuskomukset siitä, mitä toinen minusta kestää ja minkälaisena en jää yksin.

Ensimmäisissä ihmissuhteissamme opimme, miten pelata hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen peliä.

Sitkeimpien sisäisten ristiriitojen taustalla voi olla turvattomuuden kokemuksia lapsuuden aikaisissa merkittävissä ihmissuhteissa. Kasvuolosuhteista tulee turvattomia, jos perheessä tai muissa merkittävissä viiteryhmissä (esim. koulu) toistuu epävarmuuden ja ennakoimattomuuden kokemukset sekä jännittynyt, pelokas tai tuomitseva ilmapiiri. Lapsen henkinen tai fyysinen kaltoinkohtelu tekee kasvuolosuhteista aina turvattomat ja haitalliset. Erityisen haitallista on, jos lapsella ei ole ketään, johon voi riittävästi luottaa tuen ja turvan lähteenä. Lapsi jää hätänsä kanssa yksin ja joutuu sietämään ristiriitaa siitä, että samat ihmiset, joilta hän kaipaa läheisyyttä ja turvaa ovat samalla niitä, jotka häntä pelottavat.

Lapsuudessa ja nuoruudessa rakentuneet sisäistykset itsestä ja muista vaikuttavat myöhemmissä ihmissuhteissamme. Miten asetumme vuorovaikutukseen, miten luotamme toisiin, miten toimimme konflikteissa tai ratkaisemme epätyydyttäviä tilanteita heijastavat oppejamme näistä varhaisista ihmissuhteistamme. Joskus siirrämme näitä oppeja automaattisesti uusiin ihmissuhteisiimme, mikä saattaa tuottaa tarpeetonta epäilyä tai ahdinkoa suhteen molemmissa osapuolissa. Toinen ikään kuin nähdään jo valmiiksi tietyllä tavalla. Psyykkisen hyvinvoinnin sekä aitojen ja tyydyttävien ihmissuhdekokemusten kannalta on suotuisaa, että meillä on sisäistyksiä monenlaisista ihmissuhteista. Monipuolisuus tekee meistä joustavampia ja vapaampia toimimaan ihmissuhteissamme.

Sisäiset ristiriidat altistavat ja ylläpitävät psyykkistä oireilua

Sisäisten ristiriitojen kanssa eläminen kuluttaa psyykkisiä voimavarojamme. Tarvitsemme psyykkisiä voimavaroja ennen kaikkea itsesäätelyn tueksi, jotta pystymme sietämään stressiä, säätelemään tunteitamme sekä ohjaamaan toimintaamme ja käyttäytymistämme. Epätasapaino itsesäätelyssä voi altistaa ja ylläpitää esimerkiksi ahdistusta, masentuneisuutta, sosiaalista jännittämistä sekä paniikkioireilua.

Sisäisten ristiriitojen tuottamalta jännitteeltä suojautuminen on myös kuluttavaa. Pääsääntöisesti, mitä kielletympi tai torjutumpi sisäinen ristiriita on, sitä jäykempiä selviytymis- ja suojautumiskeinoja sen mielestä poissa pitäminen vaatii. Edelleen mitä jäykemmät selviytymiskeinoista on kyse, sitä enemmän ne sitovat psyykkisiä voimavaroja. Joustamattomat selviytymiskeinot vievät värit elämästämme ja muuttavat maailman musta-valkoiseksi, yksioikoiseksi ja raskaaksi. Syntyy epärealistisia tavoitteita ja elämäntapoja, jotka luovat rehevää kasvualustaa moninaiselle psyykkiselle oireilulle ja toimintakyvyn heikentymiselle.

Voiko sisäisistä ristiriidoista olla jotain hyötyä?

Sisäiset ristiriidat eivät ole vain mielemme pois kitkettäviä rikkaruohoja vaan ne tuovat mukanaan myös arvokasta tietoa siitä, mikä meille on tärkeää ja mitä kaikkea tarvitsemme sisäisen tasapainon ja riittävän turvallisuuden ja arvokkuuden tunteen saavuttamiseksi. Tämä tieto on tärkeää, kun teemme elämäämme koskevia merkittäviä päätöksiä, kuten mihin ammattiin suuntaamme tai keiden kanssa meidän on hyvä viettää elämäämme.

Ristiriitojen tutkiminen auttaa meitä elämään täydempää elämää. Sisäisten ristiriitojen tunnistaminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen tekee meistä kokonaisempia, purkaa kuluttavia jännitteitä ja vahvistaa minäkokemustamme - tiedämme keitä olemme, miksi olemme ja minne haluamme suunnata ja miten jakaa elämämme toisten kanssa. Tämä kaikki on merkittävää sekä omamme että läheistemme mielenterveytemme kannalta.

Miten vapautua ristiriidan otteesta?

Ristiriidoista vapautuminen on joka kerta yksilöllinen ja ainutkertainen prosessinsa, jonka etenemisen tarkka ennustaminen on mahdotonta. Jokainen meistä voi kuitenkin saada apua ristiriitojen työstämiseen kiinnittämällä huomiota ja pohtimalla tiettyjä asioita itsestään. Alla on esitetty kysymyksiä, jotka auttavat hahmottamaan omien sisäisten ristiriitojemme dynamiikkaa.

1. Koetko jännittyneisyyttä tai ahdistuneisuutta etkä tarkalleen tiedä, mistä on kyse? Koetko epävarmuutta tai päättämättömyyttä siitä, miten johonkin asiaan tai henkilöön suhtautua?

   
   

   Sisäinen ristiriita ilmenee usein jäsentymättömänä ahdistuneisuutena tai levottomuutena, joita on hyödyllistä tutkia ja ymmärtää paremmin. Ahdistuneisuutta voi lähestyä pysähtymällä miettimään, mihin asioihin omat huolet, stressaantuneisuus tai epävarmuus useimmiten kohdistuvat. Pohdintaa voi syventää miettimällä, minkälaisia tunteita tai tarpeita sinulla herää mielessäsi oleviin asioihin? Tunnistatko eri suuntaan vieviä vastakkaisia tarpeita? Kuten esimerkiksi tarvetta vetäytyä ja tarvetta lähestyä, tarvetta tulla nähdyksi ja tarvetta olla huomaamaton, tarvetta pyytää apua ja tarvetta olla muista riippumaton?

   
   

2. Minkä strategian olet valinnut mielen sisäisen ristiriidan kanssa pärjäämiseen?

   
   

   Useimmiten kuluttavaan ja ahdistavaan sisäiseen ristiriitaan liittyy jokin toimimaton tai jäykkä selviytymiskeino. Tämä selviytymiskeino on saattanut olla toimiva ja hyödyllinen strategia niissä olosuhteissa, joissa ristiriita on alunperin kehittynyt, mutta nykyolosuhteissa se enemmänkin ylläpitää ahdinkoa kuin vähentää sitä. Päivittymätön selviytymiskeino nimittäin jäykistää ajatteluamme, vähentää toimintamme vapautta ja vaihtoehtoisuutta sekä ruokkii kivuliaita ydinuskomuksiamme itsestämme ja muista.

   
   

   Pysähdy pohtimaan, mitkä ovat sinulle tyypillisimmät tavat selvitä epämukavien tunteiden, kuten ahdistuksen, epävarmuuden, jännittyneisyyden tai kiukun kanssa. Oletko välttelijä, joka suorittamalla saa mielen pysymään kiireisenä ja poissa ahdistavista sisällöistä? Välttelevyyttä on myös kaikki omaa mieltä turruttava toiminta, kuten pakonomainen päihteiden käyttö, shoppailu tai pelaaminen. Vai oletko ylikompensoija, joka pyrkii peittämään epävarmuuden tai turvattomuuden näyttäytymällä ulospäin mahdollisimman itsevarmana tai rohkeana? Osa meistä taas uppoutuu yliajattelemaan ahdistavia asioita pitääkseen yllä edes jonkinlaista hallinnan tunnetta.

   
   

3. Voiko ihmissuhdehistoriasi auttaa sinua ymmärtämään eri suuntaan ohjaavia tarpeitasi ja tyypillisimpiä selviytymiskeinojasi?

   
   

   Usein elämämme merkittävimpien ihmissuhteiden tarkastelu auttaa ymmärtämään, miksi juuri itselle on kehittynyt tietynlaisia ristiriitaisia tunteita, tarpeita ja toiveita ja miksi itse pyrkii selviämään niiden kanssa juuri tietyn tavoin. Jos koemme, että meissä on jotain (esim. haavoittuvuus, tarvitsevuus), mitä meille tärkeä toinen on toistuvasti kritisoinut tai torjunut, suhteemme tähän puoleen itsessämme voi muodostua yhtä lailla kielteiseksi. Tällöin koemme, että meissä on jotain häpeällistä ja ei-hyväksyttävää, eli jotain sellaista, mikä pitää peittää muilta ja itseltä. Pois työntäminen harvemmin toimii aukottomasti, sillä alkuperäinen tarpeemme (esim. haavoittuneena tarve saada tukea muilta) ei katoa minnekään. Näin syntyy sisäinen ristiriita sen välille, mitä todella tarvitsee ja sen miten uskoo tulevansa hyväksytyksi.

   
   

   Oman ainutlaatuisen ihmissuhdehistorian merkitystä voi tarkastella kysymällä itseltään seuraavia kysymyksiä. Olenko ihmissuhteissani useimmiten kokenut oloni turvalliseksi ja hyväksytyksi? Miten olen toisiin voinut luottaa, tukeutua ja turvautua? Miten vaikeampi tunteitani, kuten hätää tai kiukkua, on ihmissuhteissani otettu vastaan? Mitkä ovat olleet keinoni säilyttää yhteys muihin, eli välttää hylätyksi tulemista ja yksin jäämistä? Näiden pohdintojen perusteella, mikä on opittu käsityksesi siitä, miten on oltava, jotta ei jää yksin? Voiko tämä käsitys siitä, millaisena tulen hyväksytyksi olla ristiriidassa todellisten tunteittesi ja ensisijaisten tarpeittesi kanssa?

   
   

4. Millä tavoin tavoin vastata ristiriitaisiin tarpeisiin ja toiveisiin?

   
   

   Kun omiin sisäisiin ristiriitoihin liittyviä tarpeita, tunteita ja toiveita näkee selkeämmin, tulee myös uudenlaisen ja toimivamma suhteen rakentaminen näihin kaikkiin puoliin itsessä mahdolliseksi. Tavoitteena on, että kuluttavan peittämisen, kieltämisen ja kritiikin sijaan omiin moninaisiin tarpeisiin ja tunteisiin voi alkaa suhtautua kiinnostuneesti, kunnioittavasti ja myötätuntoisesti. Kyse on kaikkiin itseen liittyvien puolien omistamisesta, eli niiden hyväksymisestä ja osana itseä kokemisesta. Omistamisen kautta rajoittavista ja jäykistä reagointityyleistä ja toimintamalleista vapautuminen tulee mahdolliseksi.

   
   

   Myötätuntoisemman ja kokonaisvaltaisemman suhteen muodostamisessa avuksi on, jos omiin tarpeisiin ja tunteisiin voi suhtautua uteliain mielin ja pysähtyä kuuntelemaan, mitä tärkeää viestiä ne tuovat. Ristiriidan purkautumisen kannalta on tärkeää hahmottamaan, mitkä ovat omalla kohdalla ensisijaisia täyttymättömiä tarpeita. Ja edelleen mitkä tarpeet ovat enemmän suojautumista varten rakentuneita. Toisin sanoen, kumpi oli ensin, tarve lähestyä vai tarve välttää? Kumpaa, koettiin ensin pettymyksiä ja haavoittuvuutta tärkeissä ihmissuhteissa vai tarvetta pärjätä itse?

Lopuksi

Sisäisen ristiriidan tunnistaminen ja ymmärtäminen on lahja, joka auttaa meitä toimimaan oman ja läheistemme hyvinvoinnin kannalta viisaasti. Tämän edellytyksenä on, että ymmärrämme, miksi juuri tällainen ristiriita on juuri minulla, mikä merkitys sillä on ollut elämässäni ja miten ristiriita vaikuttaa elämääni juuri nyt. Sitä mukaan, kun kokonaiskuva itsestämme vahvistuu, myös mielemme alkaa liikkua vapaammin ja alamme elää aidosti tyydyttävää ja itsemme näköistä elämää.

Osalle meistä omien sisäisten ristiriitojen tutkiminen ja niihin liittyvien tunteiden ja tarpeiden hyväksyminen voi olla erittäin vaikeaa. Miten voi ylipäätään hyväksyä itseään, jos ei ole koskaan kokenut tulevansa muiden silmissä hyväksytyksi? Tällaisissa tilanteissa psykoterapia voi olla tarpeellinen keino rakentaa uudenlaista myötätuntoisempaa suhdetta itseen. Psykoterapian yksi keskeisimpiä tavoitteita on, että apua hakeva saavuttaa riittävän hyväksyttävän, arvokkaan ja autonomisen minäkäsityksen, jonka varassa toimia ennakoimattomassa ja epävarmassa elämässä.